Mahan alan olemaan jo ihan pro tassa kirjoittamisessa. Kaksi postausta nain lahekkain!
Tassa viime aikoina on lahinna synttareita tultu juhlittua!
eilen siis 14. paiva marraskuuta tuli 17 vuotta tayteen, ja ensimmaiset synttarit ulkomailla poissa kotoa! Ja ensimmainen 31 tuntia pitka syntymapaiva!
Oli todella mukava viikonloppu.
Lauantaina menin ulos syomaan 10 paikallisen kaverin kanssa! siella oli todella hauskaa, ruoka, seura ja ilmapiiri olivat ihania! Oli kiva huomata etta onhan naita kavereita mukavasti taalla karttunut, eika siella edes ollut kaikki hyvat kaverit.
:)
Sitten sunnuntaina vietin aikaa host perheen kanssa. Menimme host veljen jaakiekko-otteluun ja sielta sitten Bellevilleen (kaupunki noin 30 minsaa taalta) syomaan. Menimme Montana's nimiseen ravintolaan. Siella kaikille synttarisankareille lauletaan sellanen hullu laulu ja pitaa laittaa sellaset ihme sarvet paahan vahaks aikaan. (kylla, kanadalaiset on outoa porukkaa! :D) oli todella mukava paiva ja sain ihanan korun lahjaksi! :) siina on kanadan lippu. plus lapset piirsivat ja varittivat minulle miljoona korttia.
Rotary kokouksessa oli tanaan kiva yllatys! siella oli iso synttarikakku minulle, jossa oli suomen lippu ja teksti: happy birthday Satu! oli todella hauska yllatys!
Kaiken kaikkiaan luultavasti paras syntymapaiva mika mulla on ikina ollut.
Kiitos kaikille siella suomessa joilta tuli onnitteluja, facebookin, vanhempien, sahkopostin tai kortin kautta!
ps. hyvaa syntymapaivaa ja onnea ovat aika hauskat lausahdukset kun kuuntelee niita kanadalaisten suusta. yritin parhaani opettaa ja kylla monet sen tavallaan oppivat. hassulla aksentilla vain ;D
maanantai 15. marraskuuta 2010
tiistai 9. marraskuuta 2010
The road is long and time is short, I don't wanna spend too much time in thought
Minulle on tullut vahan valituksia kun ei ole blogia tullut paivilteltya.
Tiesin kylla jo kun alotin taman ettei mulla tule paljon kirjoteltua.
Mutta nyt yritan ottaa itseani niskasta kiinni, ja ainakin kerran kuukaudessa, toivottavasti useamminkin paivitella. :D
Nyt on siis yli kolme kuukautta tullut vietettya taalla rapakon takana. Aika on mennyt todella nopeasti. Tuntuu etta vasta pari viikkoa sitten tulin. Toisaalta jos mietin sita maaraa miten paljon juttuja olen tehnyt, voisi luulla etta olisin viettanyt taalla jo monta vuotta.
Elamani taalla on kylla todella tapahtumarikasta ja kiireista. Aikaani vievat koulu, erilaiset ryhmat koulussa, kaverit, rotary ja host perhe.
Voisin kertoa vaikka koulustani ekaksi. Campbellford District High School (CDHS) on noin. 700 oppilaan koulu. Oppilaita on itse Campbellfordin lisaksi monista ymparoivista kaupungeista. Koulun tunnusvarit ovat punainen, musta ja keltainen, ja logosta loytyy feenix lintu. Tunnuslause on: "Ignite the Spark, Share the Flame"
Koulusta loytyy melko monia eri urheilu ja muita klubeja. Vaikkakaan ei ole uintia eika tennista. Harmi silla ne ovat ne lajit joita olisin halunnut tehda. Koulun opettajat ja oppilaat ovat todella ystavallisia, ja ovat ottaneet minut vastaan todella hyvin. Aloitin koulussa rugbyn pelaamisen. Se oli ehka paras paatos tahan mennessa. En ollut mikaan super hyva pelaaja (melko hyva verrattuna etta en ollut edes nahnyt yhtaan pelia tai koskenut rugby palloon ennen) mutta se ei ollut tarkeinta. Rakastin jokaista hrjoitusta (vaikka en ehka sita tajunnut silla hetkella kun juostiin jaakylmassa sateessa mutta.. :D) ja pelia. Meidan joukkueella ei mennyt hirvean hyvin tama kausi, mutta joukkuehenki sailyi. Sain todella monet uudet ystavani rugby joukkueesta ja laji on todella mielenkiintoinen ja ihana! toivottavasti paasen viela suomessa pelaamaan sita joskus.
Toinen kouluaktiviteetti jossa olen on koulun Studen Council. Se on siis sellainen ryhma, jossa on aanestyksella valittu ryhma hyvia kunnon johtaja oppilaita. Me jarjestetaan todella monia juttuja oppilaille, kuten koulun tanssit, assemblyt yms. Se porukka on todella ihana ja olen oppinut todella paljon johtamistaitoja, luovuutta ja ihmissuhdetaitoja.
Olen saanut koulussa monia kavereita, ei ikina tarvitse olla yksin. Olen todella onnellinen etta ei ole ollut sen vaikeampaa saada kavereita, ja etta tulin nain mukavaan yhteisoon. Vaikka pienella paikkakunnalla on huonot puolensa, olen todella onnellinen etta paasin Campbellfordiin. Talla hetkella kyllakin asun toisessa kaupungissa, Brightonissa, joka on noin puolen tunnin paassa Cfordin keksustasta.
Isantaperheeni on todella mukava. Lapset Carly, Carson ja Morgan ovat todella ihania, vaikkakin valilla melko aanekkaita :D Host vanhemmat ovat mahtavia, ja he ovat aina valmiit kuskaamaan minua cfordiin ja takaisin.
Eras tarkea porukka taalla on myos meidan district 7070 vaihto-oppilaat. Meita on yhteensa 13, Sophia Tanskasta, Sofia Ruotsista, Malte Saksasta, Nehuen Argentiinasta, Giovanna Brasiliasta, Fabiola Chilesta, Alejandra Meksikosta, Ariela Italiasta, Juri Japanista, Luc Sveitsista, Vivien Ranskasta ja Vincent Belgiasta. Tama porukka on todella hauska, olemme tehneet jo monia hauskoja juttuja yhdessa. On kiva kuulla millaista erilaisissa maissa on, minkalaiset aksentit heilla on yms.
Olen tehnyt todella monia juttuja taalla Kanadassa oltuani. Kavimme kuuluisilla Niagaran putouksilla vaihtareiden kanssa, olen syonyt uusia ruokia, kokeillut uusia urheilulajeja, kokenut Halloweenin (karkkia ja kepposta myoten), kiitospaivan (ruoka oli aivan herkullista) yms yms yms.
Nyt taytyy kylla lopetella, meilla on mid term menossa koulussa, ja sen takia on todella monia koulujuttuja mitka pitaa palauttaa talla viikolla.
Yritan kirjoitella lisaa pian. Ja kuvia voin myos yrittaa saada laitettua.
Satu
Tiesin kylla jo kun alotin taman ettei mulla tule paljon kirjoteltua.
Mutta nyt yritan ottaa itseani niskasta kiinni, ja ainakin kerran kuukaudessa, toivottavasti useamminkin paivitella. :D
Nyt on siis yli kolme kuukautta tullut vietettya taalla rapakon takana. Aika on mennyt todella nopeasti. Tuntuu etta vasta pari viikkoa sitten tulin. Toisaalta jos mietin sita maaraa miten paljon juttuja olen tehnyt, voisi luulla etta olisin viettanyt taalla jo monta vuotta.
Elamani taalla on kylla todella tapahtumarikasta ja kiireista. Aikaani vievat koulu, erilaiset ryhmat koulussa, kaverit, rotary ja host perhe.
Voisin kertoa vaikka koulustani ekaksi. Campbellford District High School (CDHS) on noin. 700 oppilaan koulu. Oppilaita on itse Campbellfordin lisaksi monista ymparoivista kaupungeista. Koulun tunnusvarit ovat punainen, musta ja keltainen, ja logosta loytyy feenix lintu. Tunnuslause on: "Ignite the Spark, Share the Flame"
Koulusta loytyy melko monia eri urheilu ja muita klubeja. Vaikkakaan ei ole uintia eika tennista. Harmi silla ne ovat ne lajit joita olisin halunnut tehda. Koulun opettajat ja oppilaat ovat todella ystavallisia, ja ovat ottaneet minut vastaan todella hyvin. Aloitin koulussa rugbyn pelaamisen. Se oli ehka paras paatos tahan mennessa. En ollut mikaan super hyva pelaaja (melko hyva verrattuna etta en ollut edes nahnyt yhtaan pelia tai koskenut rugby palloon ennen) mutta se ei ollut tarkeinta. Rakastin jokaista hrjoitusta (vaikka en ehka sita tajunnut silla hetkella kun juostiin jaakylmassa sateessa mutta.. :D) ja pelia. Meidan joukkueella ei mennyt hirvean hyvin tama kausi, mutta joukkuehenki sailyi. Sain todella monet uudet ystavani rugby joukkueesta ja laji on todella mielenkiintoinen ja ihana! toivottavasti paasen viela suomessa pelaamaan sita joskus.
Toinen kouluaktiviteetti jossa olen on koulun Studen Council. Se on siis sellainen ryhma, jossa on aanestyksella valittu ryhma hyvia kunnon johtaja oppilaita. Me jarjestetaan todella monia juttuja oppilaille, kuten koulun tanssit, assemblyt yms. Se porukka on todella ihana ja olen oppinut todella paljon johtamistaitoja, luovuutta ja ihmissuhdetaitoja.
Olen saanut koulussa monia kavereita, ei ikina tarvitse olla yksin. Olen todella onnellinen etta ei ole ollut sen vaikeampaa saada kavereita, ja etta tulin nain mukavaan yhteisoon. Vaikka pienella paikkakunnalla on huonot puolensa, olen todella onnellinen etta paasin Campbellfordiin. Talla hetkella kyllakin asun toisessa kaupungissa, Brightonissa, joka on noin puolen tunnin paassa Cfordin keksustasta.
Isantaperheeni on todella mukava. Lapset Carly, Carson ja Morgan ovat todella ihania, vaikkakin valilla melko aanekkaita :D Host vanhemmat ovat mahtavia, ja he ovat aina valmiit kuskaamaan minua cfordiin ja takaisin.
Eras tarkea porukka taalla on myos meidan district 7070 vaihto-oppilaat. Meita on yhteensa 13, Sophia Tanskasta, Sofia Ruotsista, Malte Saksasta, Nehuen Argentiinasta, Giovanna Brasiliasta, Fabiola Chilesta, Alejandra Meksikosta, Ariela Italiasta, Juri Japanista, Luc Sveitsista, Vivien Ranskasta ja Vincent Belgiasta. Tama porukka on todella hauska, olemme tehneet jo monia hauskoja juttuja yhdessa. On kiva kuulla millaista erilaisissa maissa on, minkalaiset aksentit heilla on yms.
Olen tehnyt todella monia juttuja taalla Kanadassa oltuani. Kavimme kuuluisilla Niagaran putouksilla vaihtareiden kanssa, olen syonyt uusia ruokia, kokeillut uusia urheilulajeja, kokenut Halloweenin (karkkia ja kepposta myoten), kiitospaivan (ruoka oli aivan herkullista) yms yms yms.
Nyt taytyy kylla lopetella, meilla on mid term menossa koulussa, ja sen takia on todella monia koulujuttuja mitka pitaa palauttaa talla viikolla.
Yritan kirjoitella lisaa pian. Ja kuvia voin myos yrittaa saada laitettua.
Satu
maanantai 16. elokuuta 2010
Concrete jungle where dreams are made of
Theres nothing you can’t do,
Now you’re in New York,
These streets will make you feel brand new,
The lights will inspire you,
Lets here it for New York, New York, New York
Noilla sanoilla sita isoa omenaa todella voi kuvata.
Eli moikka taas! Nyt on tullut jo yli viikko vietettya taalla rapakon takana. Ensin lensimme New Yorkiin ja voisin kertoa siita vahan.
New York on sellainen paikka jonka nakee aina elokuvissa. Kun siella kavelee, tuntuu kuin olisit osa elokuvaa. New York on jattimainen, siella on tungosta, siella haisee rasva ja roskat. Silti, yksi hienoimmista paikoista missa olen ikina kaynyt.
Teimme vaikka mita, shoppailimme Macy's:lla, kavimme katsomassa Billy Ellion musikaalin Broadwaylla, katselimme alas Empire State Buildingista, kavimme bussikiertoajelulla eri nahtavyyksia katsomassa. Kaikki ihmiset olivat ihanan ystavallisia. On vaikea kasittaa etta New Yorkissa on niin paljon ihmisia, kun koko suomessakaan ei ole niin paljon
New Yorkissa voisi kierrella kuukausia ja silti olisi lisaa nahtavaa. Sinne on pakko paasta joskus uudestaa. Ja btw, Starbucks maistui ;D sellanen suomeen!
Joo mutta sitten tiistaina 10 paiva sitten lentokone laskeutui Torontoon. Cathy ja Scott olivat minua vastassa ja heti alusta alkaen tiesin etta he ovat todella mukavia ihmisia. Heti ekana kaytiin Wal Martissa haha. :D
Tanne tulemisen jalkeen olen ehtinyt tutustua Campbellfordiin ja joihinkin ihmisiin, syonyt paljon kanadalaisia herkkuja, muuttanut ekaan isantaperheeseen yms. Perheessa on 3 lasta, Morgan (11) ja Carly ja Carson (8) Kiiretta pitaa, viikonloppuna kavimme ostamassa jaakiekkovarusteita Carsonille, heidan tutuillaan syomassa ja uimassa, 1000islands vene kierroksella, viemassa Morgan leirille.
1000 islands on sellainen venekierros jossa mennaan seka Kanadan etta USA:n puolella ja siella on tosi paljon saaria ja sellainen linna yms.
Olen jo tutustunut pariin nuoreenkin. Yhtena paivana autoin yhta Jasminea kun han pitaa sellaista paiva kerhoa lapsille. Menimme uimaan lasten kanssa. Sitten illalla Jasmin soitti ja kysyi halusinko tavata joitain hanen kavereitaan. Tietty halusin ja menimme Stuartin kotiin (han oli itse ollut vaihdossa Chilessa muutama vuosi sitten) Istuimme siella iltaa, meita oli mina, Jasmin, Stuart ja 4 muuta poikaa. Se oli kivaa vaikka meidan ikaeron huomasi (he siis kaikki n. 20 vuotiaita) ja heilla oli samat kaverit yms niin en hirveasti osallistunut keskusteluun. Kylla he jotain kyselivat suomesta ja yks Jackson oli lahdossa vaihtoon ruotsiin yliopistoon tms. :D
Tavallaan ootan koulun alkua jotta tutustuisin enemman oman ikasiin, juuri nyt suurin osa niista on toissa tai jossain muualla.
En nyt ehdi/jaksa kirjoittaa enempaa, mutta taalla siis kaikki hyvin, ihmiset mukavia ja paikat ovat kauniita.
see ya
Now you’re in New York,
These streets will make you feel brand new,
The lights will inspire you,
Lets here it for New York, New York, New York
Noilla sanoilla sita isoa omenaa todella voi kuvata.
Eli moikka taas! Nyt on tullut jo yli viikko vietettya taalla rapakon takana. Ensin lensimme New Yorkiin ja voisin kertoa siita vahan.
New York on sellainen paikka jonka nakee aina elokuvissa. Kun siella kavelee, tuntuu kuin olisit osa elokuvaa. New York on jattimainen, siella on tungosta, siella haisee rasva ja roskat. Silti, yksi hienoimmista paikoista missa olen ikina kaynyt.
Teimme vaikka mita, shoppailimme Macy's:lla, kavimme katsomassa Billy Ellion musikaalin Broadwaylla, katselimme alas Empire State Buildingista, kavimme bussikiertoajelulla eri nahtavyyksia katsomassa. Kaikki ihmiset olivat ihanan ystavallisia. On vaikea kasittaa etta New Yorkissa on niin paljon ihmisia, kun koko suomessakaan ei ole niin paljon
New Yorkissa voisi kierrella kuukausia ja silti olisi lisaa nahtavaa. Sinne on pakko paasta joskus uudestaa. Ja btw, Starbucks maistui ;D sellanen suomeen!
Joo mutta sitten tiistaina 10 paiva sitten lentokone laskeutui Torontoon. Cathy ja Scott olivat minua vastassa ja heti alusta alkaen tiesin etta he ovat todella mukavia ihmisia. Heti ekana kaytiin Wal Martissa haha. :D
Tanne tulemisen jalkeen olen ehtinyt tutustua Campbellfordiin ja joihinkin ihmisiin, syonyt paljon kanadalaisia herkkuja, muuttanut ekaan isantaperheeseen yms. Perheessa on 3 lasta, Morgan (11) ja Carly ja Carson (8) Kiiretta pitaa, viikonloppuna kavimme ostamassa jaakiekkovarusteita Carsonille, heidan tutuillaan syomassa ja uimassa, 1000islands vene kierroksella, viemassa Morgan leirille.
1000 islands on sellainen venekierros jossa mennaan seka Kanadan etta USA:n puolella ja siella on tosi paljon saaria ja sellainen linna yms.
Olen jo tutustunut pariin nuoreenkin. Yhtena paivana autoin yhta Jasminea kun han pitaa sellaista paiva kerhoa lapsille. Menimme uimaan lasten kanssa. Sitten illalla Jasmin soitti ja kysyi halusinko tavata joitain hanen kavereitaan. Tietty halusin ja menimme Stuartin kotiin (han oli itse ollut vaihdossa Chilessa muutama vuosi sitten) Istuimme siella iltaa, meita oli mina, Jasmin, Stuart ja 4 muuta poikaa. Se oli kivaa vaikka meidan ikaeron huomasi (he siis kaikki n. 20 vuotiaita) ja heilla oli samat kaverit yms niin en hirveasti osallistunut keskusteluun. Kylla he jotain kyselivat suomesta ja yks Jackson oli lahdossa vaihtoon ruotsiin yliopistoon tms. :D
Tavallaan ootan koulun alkua jotta tutustuisin enemman oman ikasiin, juuri nyt suurin osa niista on toissa tai jossain muualla.
En nyt ehdi/jaksa kirjoittaa enempaa, mutta taalla siis kaikki hyvin, ihmiset mukavia ja paikat ovat kauniita.
see ya
perjantai 25. kesäkuuta 2010
'Cause I've always wanted this and It's not a dream anymore, it's worth fighting for
Hei taas kaikille, edellisestä päivityksestä on jo aikaa, joten voisin taas kuulumisia jakaa! Vaikka vielä ei lukijoita varmasti ole, koska en ole saanut aikaseksi antaa tätä osotetta ihmisille..
Mutta siis asiat ovat edistyneet paljon viime kerrasta!
Juuri tänää haimme postista Rotary takin, jonka hihat ovat valitettavasti liian lyhyet (vaikkakin ne ovat pisimmät mahdolliset) ja se vähän harmittaa. Mutta katsotaan voiko niille tehdä jotain, ja jos ei niin ei se haittaa jos ne jää vähän lyhyiksi.
Lennot on varattu, viisumi on hyväksytty ja jännitys tiivistyy. Olen myös aloittanut kirjaamaan ylös tavaroita mitä pitää ottaa mukaan, lista on jo nyt n. 3 sivua..
Paljon pieniä juttuja on kyllä vielä hoitamatta, esim tuliaisten ostaminen, pinssien väsääminen (jos jaksaa) ja käyntikorttien tekeminen.
Muuten olen todella innoissani lähdön lähestymisestä, ja vihdoin se alkaa iskostua mieleen että olen todella lähdössä toiselle puolelle maaailmaa vuodeksi. Ja se tunne on ihana!
Hyvää kesää (ja juhannusta) muuten kaikille, mulla on tähän mennessä ollut tosi mukava loma, paljon stadissa hengailua, jalkapalloa (Go España!) ja vaihtarihehkutusta.
Mutta siis asiat ovat edistyneet paljon viime kerrasta!
Juuri tänää haimme postista Rotary takin, jonka hihat ovat valitettavasti liian lyhyet (vaikkakin ne ovat pisimmät mahdolliset) ja se vähän harmittaa. Mutta katsotaan voiko niille tehdä jotain, ja jos ei niin ei se haittaa jos ne jää vähän lyhyiksi.
Lennot on varattu, viisumi on hyväksytty ja jännitys tiivistyy. Olen myös aloittanut kirjaamaan ylös tavaroita mitä pitää ottaa mukaan, lista on jo nyt n. 3 sivua..
Paljon pieniä juttuja on kyllä vielä hoitamatta, esim tuliaisten ostaminen, pinssien väsääminen (jos jaksaa) ja käyntikorttien tekeminen.
Muuten olen todella innoissani lähdön lähestymisestä, ja vihdoin se alkaa iskostua mieleen että olen todella lähdössä toiselle puolelle maaailmaa vuodeksi. Ja se tunne on ihana!
Hyvää kesää (ja juhannusta) muuten kaikille, mulla on tähän mennessä ollut tosi mukava loma, paljon stadissa hengailua, jalkapalloa (Go España!) ja vaihtarihehkutusta.
lauantai 15. toukokuuta 2010
here's your invitation
Ajattelin perustaa tälläisen vaihtari blogin, josta kaikki kiinnostuneet voi sitten lukea mun vuoden etenemistä. Ja nyt ennen lähtöä voin kirjotella tunnelmia yms.
Eli siis, olen Satu, 16-vuotias tyttö Vantaalta. Olen lähdössä vaihto-oppilaaksi Kanadaan, tarkemmin sanottuna Campbellford:in kaupunkiin Ontarion Provinssiin. Järjestö, jonka kautta lähden on Rotary. Päädyin Rotareihin, koska se on paljon halvempi kuin muut järjestöt, ja olen myös kuullut paljon hyvää heidän toiminnastaan.
Lauantaina 7.8 kaikki Kanadan ja USA:n vaihtarit lentävät New Yorkiin kolmeksi päiväksi. New York sisältää koulutuksia, nähtävyyksiä ja kaikkea hauskaa! Sitten 10 päivä kaikki lentävät kohti omia paikkojaan. Minulla silloin lento Torontoon, josta n. 2 tunnin ajomatka Campbellfordiin.
Olen siis saanut jo pari sähköpostia mun Kanadan pään klubin counsellorilta Neil:ltä. Hän vaikuttaa todella mukavalta, ja kuulemma tulen viettämään joitain viikonloppu hänenkin luonaan. Vuoden aikana minulla on 3 isäntäperhettä.
Ensimmäisessä perheessä on 3 lasta, kaikki alle 11 vuotiaita. En tiedä kun vaan sukunimen, mutta uskon että he ottavat yhteyttä pian.
Toisessa perheessä on myös 3 lasta, mutta he ovat vanhempia. 2 heistä opiskelee yliopistossa (eivät siis asu kotona) ja heidän poikansa Peter on lähdössä Japaniin vaihto-oppilaaksi samaan aikaan. Heistäkään en ole vielä henkilökohtaisesti kuullut, mutta ehkäpä pian.
Kolmanteen perheeseen kuuluvat Cathy ja Scott. Heillä on omia lapsia sekä lapsenlapsia. Heiltä olen saanut sähköpostia ja he vaikuttavat todella mukavilta. Heillä on ollut yhteensä jo 7 vaihto-oppilasta, joten he ainakin tietävät mitä tuleman pitää!
Koulussani tulee olemaan n. 50% nykyisen kouluni oppilasmäärästä, eli n. 600. En osaa sanoa tarkkaa määrää vielä. Campbellford on melko pieni paikka, ja mitä olen kuullut nykyiseltä siellä olevalta vaihtarilta, kaikki siellä tulevat tietämään kuka se vaihtari on. Olen myös kuullut, että siellä ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avoimia.
Juuri nyt olen todella innoissani tulevasta, vaikka study permit:n hakeminen hieman stressaa. Olen ainakin huomannut sen, että paperien kanssa sähläämiseen kuluu aikaa kauan kun on lähdössä vaihto-oppilaaksi. Mutta eiköhän se ole sen arvoista. En malta odottaa elokuuta, New Yorkia ja kaikkea Campbellfordissa.
Yritän päivitellä tätä blogia mahdollisimman usein, jotta kaikki halukkaat voivat seurata kuulumisia.
84 päivää!
Eli siis, olen Satu, 16-vuotias tyttö Vantaalta. Olen lähdössä vaihto-oppilaaksi Kanadaan, tarkemmin sanottuna Campbellford:in kaupunkiin Ontarion Provinssiin. Järjestö, jonka kautta lähden on Rotary. Päädyin Rotareihin, koska se on paljon halvempi kuin muut järjestöt, ja olen myös kuullut paljon hyvää heidän toiminnastaan.
Lauantaina 7.8 kaikki Kanadan ja USA:n vaihtarit lentävät New Yorkiin kolmeksi päiväksi. New York sisältää koulutuksia, nähtävyyksiä ja kaikkea hauskaa! Sitten 10 päivä kaikki lentävät kohti omia paikkojaan. Minulla silloin lento Torontoon, josta n. 2 tunnin ajomatka Campbellfordiin.
Olen siis saanut jo pari sähköpostia mun Kanadan pään klubin counsellorilta Neil:ltä. Hän vaikuttaa todella mukavalta, ja kuulemma tulen viettämään joitain viikonloppu hänenkin luonaan. Vuoden aikana minulla on 3 isäntäperhettä.
Ensimmäisessä perheessä on 3 lasta, kaikki alle 11 vuotiaita. En tiedä kun vaan sukunimen, mutta uskon että he ottavat yhteyttä pian.
Toisessa perheessä on myös 3 lasta, mutta he ovat vanhempia. 2 heistä opiskelee yliopistossa (eivät siis asu kotona) ja heidän poikansa Peter on lähdössä Japaniin vaihto-oppilaaksi samaan aikaan. Heistäkään en ole vielä henkilökohtaisesti kuullut, mutta ehkäpä pian.
Kolmanteen perheeseen kuuluvat Cathy ja Scott. Heillä on omia lapsia sekä lapsenlapsia. Heiltä olen saanut sähköpostia ja he vaikuttavat todella mukavilta. Heillä on ollut yhteensä jo 7 vaihto-oppilasta, joten he ainakin tietävät mitä tuleman pitää!
Koulussani tulee olemaan n. 50% nykyisen kouluni oppilasmäärästä, eli n. 600. En osaa sanoa tarkkaa määrää vielä. Campbellford on melko pieni paikka, ja mitä olen kuullut nykyiseltä siellä olevalta vaihtarilta, kaikki siellä tulevat tietämään kuka se vaihtari on. Olen myös kuullut, että siellä ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avoimia.
Juuri nyt olen todella innoissani tulevasta, vaikka study permit:n hakeminen hieman stressaa. Olen ainakin huomannut sen, että paperien kanssa sähläämiseen kuluu aikaa kauan kun on lähdössä vaihto-oppilaaksi. Mutta eiköhän se ole sen arvoista. En malta odottaa elokuuta, New Yorkia ja kaikkea Campbellfordissa.
Yritän päivitellä tätä blogia mahdollisimman usein, jotta kaikki halukkaat voivat seurata kuulumisia.
84 päivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
